Pelastustoimen palvelutasoa pidetään yllä varmistamalla pelastustoimelle riittävät taloudelliset resurssit. Pelastustoimen suorituskykyyn vaikuttavat oleellisesti henkilöstön määrä, toimintavalmius ja osaaminen. Mitä nopeammin apu saapuu hälytyksestä paikalle onnettomuustilanteissa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä ihmishenkiä ja omaisuutta pystytään pelastamaan.

Pelastuslain 29 pykälän mukaan alueen pelastustoimi päättää palvelutasosta kuntia kuultuaan. Tätä varten palvelutasopäätöksessä on selvitettävä alueella esiintyvät uhat, arvioitava niistä aiheutuvat riskit, määriteltävä toiminnan tavoitteet ja käytettävät voimavarat sekä palvelut ja niiden taso. Lisäksi on määriteltävä tehtävien hoitaminen myös häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.

Pelastus- ja ensihoidon palvelut on turvattava kaikille kuntalaisille tasapuolisesti asuinpaikasta riippumatta. Palvelut on oltava yhdenvertaisesti saatavilla sekä kasvukeskuksissa että harvaan asutuilla alueilla.

Pelastustoimen suorituskyky ja palvelutaso toteutuvat, kun kunnassa on muun muassa riittävästi ympärivuorokautisia pelastusasemia ja operatiivisen pelastushenkilöstön välittömän lähtövalmiuden virkoja.

Pelastustoimella on oltava riittävä valmius vastata riskeihin ja poikkeusoloihin. Koronapandemia ja sen tuomat taloushaasteet, ilmastonmuutoksesta johtuvat sääilmiöt, kaupungistuminen sekä yhteiskunnalliset ja globaalit turvallisuusuhkat ovat pelastustoimelle haasteita, joita on pystyttävä ennakoimaan.

Sisäisen turvallisuuden viranomaisilla on oltava riittävät resurssit kaikissa olosuhteissa, jotta kansalaiset saavat laadukasta ja tarkoituksenmukaisinta palvelua – myös kriisin yllättäessä. Pelastusalojen henkilöstö on kriittinen resurssi, jonka riittävyydestä, ammattitaidosta ja toimintakyvystä on huolehdittava.

Pelastuslaitosten itsenäinen asema ja riittävä rahoitus on varmistettava tulevilla hyvinvointialueilla, mikäli sote- ja pelastustoimen uudistus toteutuu.

Hyvinvointialueiden rahoitus on nostettava tasolle, joka varmistaa pelastustoimen palvelut ja pelastuslaitoksille riittävät henkilöstöresurssit.

Henkilöstön vaikutusmahdollisuudet omaan työhön ja työolosuhteisiin on huomioitava sekä väliaikaishallinnon aikana että uudessa organisaatiossa.

Organisaation toimintaedellytysten ja työturvallisuuden takeena on riittävät henkilöstövahvuudet, ammattitaito sekä nollatoleranssi työtapaturmissa.

Pelastuksen ja ensihoidon henkilöstön kriittisten tehtävien harjoitteluun ja koulutukseen on varattava riittävästi aikaa, ja henkilöstöä työpaikoille.

Henkilöstön osaamisen ja turvallisuusjohtamisen systemaattinen kehittäminen työpaikoilla edistää työturvallisuutta ja työhyvinvointia, ja edelleen kuntalaisten turvallisuutta ja varautumisvalmiutta poikkeustilanteisiin.

Pelastusalojen henkilöstöpula on tosiasia jo useilla paikkakunnilla. Pelastusalan ammattilaisten koulutuspaikkoja on oltava riittävästi, jotta alan operatiivisen henkilöstön rekrytointihaasteisiin pystytään vastaamaan ja varautumaan.

Alan vetovoimaisuutta edistävät muun muassa pelastusalan ammattilaisten moniosaamista huomioiva palkkakehitys, modernit johtamiskäytännöt sekä työhyvinvointia ja -turvallisuutta edistävien työaikojen käyttö työpaikoilla. Työnantajan tarjoamilla henkilöstöeduilla ja kunnan vetovoimatekijöillä on myös merkitystä, kun pelastusalan ammattilainen puntaroi tulevan työpaikkansa sijaintia.