On kulunut reilu vuosi siitä, kun pitkään valmisteltu sote-uudistus astui voimaan. Tällä hetkellä massiiviset säästötavoitteet nakertavat lähes kaikkien hyvinvointialueiden taloutta ja sopeuttamispaineet ovat kovat. Positiivista kuitenkin on, että aiempiin hallitusohjelmiin verrattuna pelastustoimi on vahvasti esillä nykyisessä hallitusohjelmassa.
Hyvinvointialueiden perustamisen tarkoitus oli se, että palvelut ovat kansalaisille yhdenvertaisia ja aiempaa paremmin saavutettavissa. Uudistuksen tavoitteeksi asetetut sote-säästöt ovat kuitenkin uhkaavasti karkaamassa käsistä.
Melkein kaikilla alueilla on asetettu säästötavoitteita ja käynnistetty muutosneuvotteluja. Vuosi on toki lyhyt aika arvioida uudistuksen pysyviä hyötyjä tai haittoja, sillä sote-matkaa on taivallettu vasta hetki.
Hyvinvointilalueille siirtynyt pelastustoimi on tuottanut palveluja laadukkaasti ja tehokkaasti vuosi toisensa perään kiristämällä kuluruuvia. Uskallankin väittää, että säästetyn euron vaikuttavuus ei ole täysin sama sotessa kuin pelastustoimessa.
Talouden ja resurssien turvaaminen on tässä tilanteessa entistä haasteellisempaa, sillä pelastustoimen valmiiksi viritetyssä kustannustehokkaassa järjestelmässä jokainen viilattu euro vaikuttaa päivittäiseen tekemiseen, ja sitä kautta lakisääteisiin palveluihin.
Toiminnallinen pelastus- ja ensihoito on vielä pääosin jätetty sopeutustoimien ulkopuolelle. Säästöt ovat osuneet suurelta osin hallintoon ja tukipalveluihin. Tosin joillakin alueilla operatiivista työtä tekevään henkilöstöön on myös kohdistunut säästöjä.
Uhkakuvana on, että pelastustoimen perustehtävä unohtuu säästötalkoissa. Olemme pelastustoimessa jatkuvassa valmiudessa vuoden jokaisena päivänä. Pelastamme ihmisiä ja omaisuutta. Parannamme turvallisuutta ja vähennämme onnettomuuksia ennakoimalla riskejä ja kriisejä. Neuvomme, ohjaamme, koulutamme ja valvomme sekä suojelemme ympäristöä.
Hyvinvointialueiden pelastustoimen kokonaiskustannuksista lähes 90 prosenttia kohdistui varsinaiseen pelastustoimintaan vuonna 2022. Työn määrä säilyy edelleen samana, jos työntekijöiden määrä vähenisi. Henkilöstön työturvallisuus ja työhyvinvointi heikkenisivät ja pahimmassa tapauksessa sopeutustoimet heijastuisivat tavalla tai toisella myös kansalaisten palveluihin.
Yksi perustelu sille, miksi pelastustoimi siirtyi hyvinvointialueille, oli ensihoitopalvelun tuottaminen ja sen tuoma synergiaetu. Olisiko talous paremmin hallittavissa, jos olisimme jääneet kuntaorganisaatioon vai tulisiko meidän siirtyä valtiolle?
Keskittyminen pelastustoimen lakisääteisiin tehtäviin toisi ratkaisuja pelastajapulaan sekä alan koulutuksen kehittämiseen. Pelastustoimen osaajille avautuisi uusia urapolkuja muiden sisäisen turvallisuuden toimijoiden organisaatioissa ja päinvastoin, kun olisimme saman työnantajan palveluksessa. Samalla mahdollistuisi aloja poikkileikkaavat opintopolut. Voisimmeko tuoda enemmän lisäarvoa ja synergiaetua yhteiskunnalle olemalla kiinteä osa valtion sisäisen turvallisuuden yhteisrintamaa?
Blogin kirjoittaja on SPALin liittohallituksen puheenjohtaja Ilkka Mustakangas.
