Kuvittele itsesi liikkuvan ambulanssin hoitotilaan. Tilaa on muutama neliö. Etäisyyttä päihtyneseen aggressiiviseen henkilöön vain muutama metri. Sinulle huudetaan: ”Tapan sut. Tuut vielä pelkäämään”. Samalla sinua tuijotetaan pistävästi silmiin. Uhkaaja yrittää rimpuilla turvavöistä irti sinua kohti. Seuraavassa hetkessä aggressiivisen henkilön kädet ovat kaulallasi, etkä saa kunnolla hengitettyä. Sinua revitään hiuksista ja lyödään. Tapahtumat kestävät minuutteja.
Istun oikeussalin takaosassa ja kuuntelen edellä kuvattua tapahtumaa ensihoitajan kertomana. Vedet nousevat silmiini tarinan edetessä. Tulee fyysisesti paha olo. Kenenkään ei kuulu kohdata tuollaista työssään auttaessaan toisia. Oikeussalissa istuessani tunnen riittämättömyyttä siitä, etten työnantajan edustajana pysty suojelemaan ensihoitajiamme vastaavilta tapahtumilta.
Ensihoitoala ei kaipaa vaalilupauksia tai turhia sanoja. Me tarvitsemme päättäjiltä selkeitä tekoja, joilla alan turvallisuutta saadaan parannettua.
Tarvitsemme ensihoitoalan osaajista koostuvan kansallisen ohjausryhmän viemään alan työturvallisuutta eteenpäin. Tarvitsemme yhtenäisiä, hyväksi todettuja toimintamalleja. Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa ensihoidosta, joten heidän vastuulleen kuuluu luontevasti ohjausryhmän koordinointi.
Rikoslaissa puhutaan virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta, mutta se ei koske ensihoitajia. Tämän pykälän muuttaminen tuntuu ylivoimaiselta. Alan ammattiliitot ovat vaatineet muutosta vuosia. Aiheesta on tehty kaksikin lakiesitystä, mutta ne eivät ole menestyneet. Asia koetaan tärkeäksi, mutta jääkö ensihoitoalan turvallisuus politikoinnin jalkoihin, jos ”väärän” puolueen ehdotuksia ei voi kannattaa?
Mikäli ensihoitajia ei saada vahvemmin lain suojan piiriin, päättäjien täytyy tehdä muita ratkaisuja. Sellaisia, joilla rangaistukset saadaan kovemmiksi niille henkilöille, jotka rikkovat ensihoitajan koskemattomuutta.
Muutaman sadan euron sakko työtehtävällä olleen ensihoitajan pahoinpitelystä ei ole riittävä. Pahoinpitely järkyttää perusturvallisuutta. Se voi pahimmassa tapauksessa viedä työkyvyn tai oman ammatin.
Kovemmat rangaistukset eivät poista uhka- ja väkivaltatilanteita, mutta ne antavat viestin, ettei yhteiskuntamme hyväksy ensihoitajiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Kuinka monta ammattitaitoista ja kokenutta ensihoitajaa olemme menettäneet väkivallan takia? Onneksi emme väkivallan takia, vielä. Välillisesti kyllä olemme. Kuinka moni ensihoitajista on lähtenyt uusille urille juurikin tästä syystä?
Uhka- ja väkivaltatilanteet ovat olleet ensihoitoalan arkipäivää jo vuosia. Tutkimuksia on tehty aiheesta monia ja tilastoja kerätty vuosittain, mutta siitä eteenpäin ei tunnuta pääsevän. Alalla ei ole varaa menettää osaavia työntekijöitä alan turvattomuuden takia. Nyt viimeistään pitää herätä tekemään oikeita tekoja turvallisuuden lisäämiseksi.
Emme ole Pirkanmaalla jääneet odottelemaan ohjausryhmää, vaan olemme kutsuneet eri alueilta uhka- ja väkivaltatilannekouluttajia Pirkanmaalle tapaamiseen, missä työstämme yhdessä yhtenäisiä toimintamalleja, joilla alan turvallisuutta saadaan pala palalta parannettua. Mikäli teidän alueeltanne löytyy kiinnostusta tapaamiseen, olkaa yhteydessä allekirjoittaneeseen. Tehdään yhdessä ensihoitoalasta turvallisempi paikka ensihoitajille työskennellä.
Turvallisuuden tekijät blogin kirjoittaja on ensihoitopäällikkö Sanna Kauppinen Pirkanmaan pelastuslaitokselta, sanna.kauppinen@pirha.fi.
