Hätäkeskuspäivystäjä kohtaa työssään toistuvasti tulipaloja, vakavia vammautumisia, väkivaltaa, uhkailua ja järkyttyneitä avun tarvitsijoita. Hallitsemattomina linjalle vyöryvissä hätätilanteissa korostuu oman työn hallinta. Ilman sitä työntekijän kompensaatiokeinot vähenevät, ja työn kokonaiskuormitus kasvaa merkittävästi.
Viime vuosina hätäkeskuspäivystäjän työ on ollut murroksessa. Aiemmin onnettomuuspaikoille hälytettiin yksiköitä, kun nykyisin algoritmien avulla haetaan järjestelmään syötettyä ja resursseihin sidottua kykyä. Päivystäjän sijasta automaattivastaustila poimii puhelun jonosta. Päivystäjä ei myöskään operoi aiempaan tapaan omalla hätäkeskusalueella, vaan koko valtakunnassa.
Hätäkeskuspäivystäjän kokonaisharkintaa on monessa kohden rajattu ja tilalle on tullut aiempaa mekaanisempia ja joustamattomampia tapoja lähestyä hätätilanteita. Työn automatisointi on oletettavasti pitkän harkinnan tulos ja tosiasia monella muullakin alalla. Teknologian hyödyntäminen mullistaa työelämää ja yksittäisen ihmisen mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä. Parhaimmillaan teknologia lisää ketteryyttä, mutta siirtymävaihe uuteen on usein kankea.
Muutokset tuovat mukanaan haasteita työntekijälle. Miten voi vahvistaa hallinnan tunnetta työssä, kun erilaiset teknologiset sovellukset, algoritmit ja automaatio valtaavat yhä enemmän tilaa? Miten voi toimia niin, että tekniikka ei yksin sanele ja johda? Onko työssä tilaa kekseliäisyydelle, luovuudelle ja tilannekohtaiselle soveltamiselle, johon ainakin toistaiseksi pystyy vain ihminen?
Erään vakiintuneen työ- ja organisaatiopsykologian määritelmän mukaan työuupumuksen syyt muodostuvat kolmesta ulottuvuudesta: uupumusasteisesta väsymyksestä, kyynistymisestä ja heikentyneestä ammatillisesta itsetunnosta (Maslach & Jackson, 1981). Ammatti-identiteetin heikentyminen nähdään monessa tutkimuksessa jopa eräänlaisena päätepysäkkinä. Tämän vuoksi siihen tulee suhtautua erityisellä vakavuudella.
Työn hallinta on tärkeää ammatti-identiteetin kannalta. Ammatillinen itsetunto ja ammatti-identiteetti ovat korvaamattomia voimavaroja ja edellytys työssäjaksamiselle.
Ratkaisuja ammatti-identiteetin vahvistamiseen voi etsiä tutkimalla työn hallintaa ja työn imua. Niiden tiedetään rakentuvan muun muassa autonomiasta ja vaikutusmahdollisuuksista, tehtävien monipuolisuudesta sekä kehittymismahdollisuuksista ja sosiaalisesta tuesta.
Voimavaratekijöitä voisimme vahvistaa yhdessä työnantajan kanssa erityisesti nyt, kun hätäkeskuspäivystäjien ammattitutkintoa ja työtä ohjaavia käytänteitä uudistetaan. Maailma muuttuu ja meidän on muututtava sen mukana, mutta työnkuvaa uudistettaessa on muistettava myös ihminen.
SPALin Turvallisuuden tekijät -blogin kirjoittaja on ylipäivystäjä, varaluottamusmies Patrick Tiainen Hätäkeskuslaitoksesta.
