Elämme keskellä teknologian megatrendiä, joka tulee väistämättä vaikuttamaan myös turvallisuuden ja riskienhallinnan osa-alueilla. Asiantuntijat sanovat, että tekoälyn synnyttämä vallankumous on ihmiskunnan näkökulmasta merkittävämpi kuin sähkön tai tulen keksiminen.
Kuinka tekoäly tulee vaikuttamaan pelastustoimessa, riippuu paljolti siitä, miten pitkällä aikaikkunalla asioita tarkastelemme. Mitä kauemmaksi yritämme nähdä, sen vaikeammin kehitys on arvioitavissa.
Miten hyödyntää tekoälyä omassa työssä?
Jaan tekoälyn mahdollisuudet pelastustoimessa kahteen osa-alueeseen, operatiivisen ja ennaltaehkäisevän toiminnan kehittämiseen. Tulevaisuuskuvaa voidaan tarkastella myös välittömien ja välillisten vaikutusten näkökulmasta.
Välittömiä vaikutuksia ovat esimerkiksi sovellukset, joilla pystymme luotettavasti arvioimaan toimintaympäristön riskejä ja tunnistamaan riskeihin vaikuttavia tekijöitä reaaliaikaisesti.
Välillisiä vaikutuksia on muun muassa todennäköinen skenaario, jossa autojen entistä älykkäämpi ennakointi poistaa meiltä jollain aikavälillä liikenneonnettomuudet. Autonomiset sovellukset mahdollistavat sen, että tehtävämäärät liikenne- ja useiden muiden onnettomuuslajien osalta tulevat romahtamaan. Kehitys ei mielestäni poista pelastajien tarvetta, mutta sen myötä työ pelastustoimessa tulee väkisinkin muuttumaan.
Operatiivisessa toiminnassa uskon, että kaluston erilaiset turvallisuutta lisäävät sovellukset ja teknologiat, kuten avustava robotiikka, eksoskeleton, autonomiset sprinklerit, dronet, erilaiset anturit, AR-lasit kypärässä, älykkäät seurantamonitorit ja navigaattorit, tulevat helpottamaan ikääntyvien pelastajien työtä tulevaisuudessa.
Jo tällä hetkellä
on antureita ja sovelluksia, joiden avulla voidaan reaaliaikaisesti
kerätä ja analysoida savusukelluksessa tapahtuvaa tietoa, kuten
lämpötilaa, kaasuja ja muita vaarallisia ympäristötekijöitä, joita
pelastajat eivät välttämättä itsenäisesti tunnista. Tämä vähentää
altistumista haitallisille tekijöille työssä. Anturitietojen suosituksia
voidaan käyttää myös tilannejohtamisen tukena vaarallisen tehtävän
aikana.
Kehitys ei mielestäni poista pelastajien tarvetta,
mutta sen myötä työ pelastustoimessa
tulee väkisinkin muuttumaan.
Hätäkeskustoiminnassa
tekoäly voi tarkoittaa esimerkiksi noin 600 000 hätäkeskuslaitokselle
kuulumattoman puhelun automaattista prosessointia vuodessa, nopeampaa ja
tarkempaa tilannekuvaa sekä entistä tehokkaampaa hälyttämistä. Jatkossa
tapahtuman osapuolien taustatiedot tulevat myös kirjautumaan eri
päätelaitteille automaattisesti ja reaaliaikaisesti. Esimerkiksi
liikennevälineet tunnistavat hätätilanteita itsenäisesti, tekevät
automaattisia hälytyksiä ja kytkevät hälytyksen tiedot uhrien omaan
tietokantaan.
Vaikka minua on tästä kritisoitu, niin olen edelleen sitä mieltä, että tekoäly tulee pidemmällä aikavälillä todennäköisesti korvaamaan nykyisen kaltaisen hätäkeskuspäivystäjän.
Ensihoidossa tekoäly voi auttaa esimerkiksi maallikkoja sydämenpysähdysten ja muiden hätätilanteiden tunnistamisessa. Se nopeuttaa ensihoitajien saapumista paikalle, esimerkiksi älykkäillä liikennevaloilla ja ruuhkat tunnistavilla navigaattoreilla. Elvytystilanteissa sekunneillakin on merkitystä. Nopeat datayhteydet ja tekoäly tekevät kohteessa tapahtuvasta hoidosta tehokkaampaa, kun tekoäly ja etälääkäri voivat avustaa diagnoosissa ja hoidon suunnittelussa.
Tärkeä onnettomuuksien ennaltaehkäisy
Eniten potentiaalia tekoälystä on ennaltaehkäisevässä toiminnassa, koska paras onnettomuus on sellainen, joka estetään ennalta. Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilasto Pronton ja muutaman muun viranomaisen data yhdistettynä tekoälyn ja analytiikan mahdollisuuksiin tarjoaa meille tulevaisuudessa nykyistä tehokkaampaa resurssien suuntausta.
Suomessa on jo tehty kokeiluja, joissa tekoäly pystyy tunnistamaan asiakasdatasta riskitekijöitä, riskiryhmiä ja niiden välisiä riippuvuuksia paremmin kuin ihminen on vielä koskaan pystynyt. Tunnistamisen avulla voi ryhtyä oikeisiin ennaltaehkäisytoimenpiteisiin. Valtavien tietomassojen analysointi auttaa ymmärtämään muuttujien välisiä yhteyksiä ihmisten käyttäytymisessä ja tunnistamaan laiteiden vikaantumista tai poikkeamia.
Riskienhallinnan näkökulmasta tekoälyyn perehtyminen auttaa ymmärtämään myös sitä, miten tekoälyä voidaan käyttää väärin. Uhkana on esimerkiksi se, että ihmisten käyttäytymiseen pyritään vaikuttamaan tekoälyn avulla. Huoli vallan väärinkäytöstä on todellinen, jos tekoälyn käyttämistä ei rajoiteta yhteisillä pelisäännöillä.
Miten kehitykseen pitäisi varautua?
Kovinta kritiikkiä tekoälystä antavat yleensä he, joiden työ uhkaa muuttua. Vasta-argumenttina on se, että tekoäly ei ole totta tai se ei pysty vielä mihinkään. Tekoälyn nykyistä hyödyntämistä edustavat älypuhelimet ja niiden sovellukset tai esimerkiksi itseohjautuvat autot, laivat ja lentokoneet.
Mielestäni tulisi pohtia mihin tekoäly pystyy
tulevaisuudessa. Mihin haluaisimme sen pystyvän tai mihin suuntaan
haluaisimme sitä kehittää? Risto Siilasmaa ja Jack Ma sanovat, että
tekoäly tulee olemaan yksi tulevaisuuden perusteknologioista. Menestyjiä
ovat ne organisaatiot, jotka lähtevät hyvissä ajoin hyödyntämään
tekoälyä omissa prosesseissaan.
Ymmärtämällä tekoälyn perusteet
työntekijä voi itse hahmottaa,
mitä osaa omasta työstä voisi kehittää
tekoälyn avulla.
Ei
riitä, että organisaation koodaajat ymmärtävät tekoälyä, vaan
tekoälykoulutusten tulee koskea koko henkilöstöä. Vain siten voimme
keskustella siitä, mitä tekoälyllä voi automatisoida. Yksittäisen
organisaation näkökulmasta työntekijöiden on tärkeää ymmärtää, mihin
tekoäly perustuu, koska koodarilla ei ole mielikuvaa työtä tekevän
henkilöstön prosesseista. Ymmärtämällä tekoälyn perusteet työntekijä voi
itse hahmottaa, mitä osaa omasta työstä voisi kehittää tekoälyn avulla.
Tässä kirjoituksessa on raapaistu aiheesta vain pintaa, mutta tekoälyn kehittyessä ja adoptioasteen kasvaessa on selvää, että alamme vasta hahmottaa tekoälyn potentiaalin. Varmaa on, että kehitystyö säästää tulevaisuudessa aikaa ja tuottaa parempaa laatua. Tuloksena on parempia päätöksiä ja turvallisuutta, niin kansalaisille kuin pelastusalan työntekijöillekin. Toivon, että alan kehittämisestä vastaavat tahot pystyvät ohjaamaan kehitystyötä kokonaisuutena, eivätkä tyydy puuhasteluun yksittäisten sovellusten tai hilavitkuttimien kanssa.
Vaikka esitän näitä mielipiteitä vakuuttavasti, niin kyseessä on vain minun arvioita tulevaisuudesta, lukijan näkemys saa ja voi olla toinen. Näin monimutkaisen asian kohdalla, tulevaisuus sisältää lukemattomia epävarmuustekijöitä.
Blogin kirjoittaja Petri Lindh on Suomen Palopäällystöliiton koulutuspäällikkö, joka opiskelee digitaalisia innovaatioita Laurea-ammattikorkeakoulussa ja tutkii tekoälyn mahdollisuuksia riskienhallinnan prosessien kehittämisessä.
