Syksyllä järjestetyssä SPALin luottamusmieskoulutuksessa keskustelimme jäsenryhmiemme välisen vuoropuhelun nykytilasta sekä tulevaisuudesta.
Liiton historia ja jopa entinen nimi saattavat vaikuttaa siihen, että profiloidumme joidenkin mielikuvissa edelleen vain palomiesten äänitorveksi. Tosiasiassa SPAL on jo pitkään ollut tasavahvasti pelastushenkilöstön lisäksi myös päätoimisten ensihoitajien ja hätäkeskuspäivystäjien edunvalvoja. Haluamme keskittyä kaikkien jäsenryhmiemme turvallisuuden, terveyden ja hyvinvoinnin parantamiseen.
Yhdeksi vuoropuhelun keskeisimmistä haasteista luottamusmiehet kokivat sen, ettei toisen ammattiryhmän työteosta ja siihen liittyvistä haasteista tiedetä viereisessä siilossa riittävästi. Siksi voi olla vaikea ymmärtää, kuinka monipuolista osaamista ja asiantuntemusta naapuritoimialan tehtävissä työskentely vaatii.
Hätäkeskuspäivystäjät, ensihoitajat ja pelastushenkilöstö ovat kiistatta saman auttamisen ketjun lenkkejä. Mitä parempi ymmärrys ja tietopohja meillä on toistemme työnkuvista, sitä helpompaa meidän on arvostaa toistemme tärkeää työtä ja tuntea myös yhteenkuuluvuutta.
Stressaavien tilanteiden purku vaatii yhteistyötä
Jatkuvasti niukentuvat henkilöstöresurssit sekä uudet tietosuojasäännökset ja niiden tiukat tulkinnat asettavat haasteita monille aiemmin käytössä olleille ja hedelmällisiksi koetuille käytänteille.
Aiemmin yhteydenpito eri toimijoiden välillä oli luontevaa, kun toimittiin esimerkiksi samoissa puheryhmissä ja tunnettiin muutenkin ”kentän muut pelaajat” paremmin kun nykyisin. Pelastuslaitoksista pystyttiin ketterästi järjestämään tutustumisia hätäkeskuksiin, ja myös hätäkeskuspäivystäjillä oli mahdollista päästä näkemään käytännössä, millaista on työ höökin täkillä taikka tabiksessa.
Väljempien tietosuojasäännösten maailmassa oli mahdollista keskustella keikoista jälkeenpäin muiden samaa tapausta hoitaneiden toimijoiden kanssa. Yhteistyöviranomaiselta sai myös helpommin tietoa siitä, miten tilanne oli edennyt taikka potilaan tila kehittynyt sen jälkeen, kun tilanteen hoitovastuu oli siirretty auttamisen ketjun seuraavalle lenkille.
Tällainen mahdollisuus palautteen saamiseen koettiin aiemmin erittäin tärkeänä ammatinhallinnan ja kehittymisen kannalta, mutta sen koettiin toimineen myös auttajille itselleen tarpeellisena stressaavien tilanteiden käsittelyn ja purkamisen keinona.
Ammattilaisten verkostoa pitää vaalia
Tämän vuoropuhelun vaalimisessa ja parantamisessa luottamusmiehet kokivat SPALin roolin keskeiseksi. Varsinaisen virkatyön ohessa aiemmin luonnostaan tapahtuneen vuorovaikutuksen koetaan vähentyneen, ja siksi liiton luottamusmieskoulutusten sekä muiden tilaisuuksien kautta tapahtuva verkostoituminen nähdään erittäin tärkeänä.
Ymmärrys siitä, millaisten reunaehtojen puitteissa naapuritoimialan ammattilainen työtään tekee, saattaa joskus vähentää myös ns. turhaa valittamista. Yhteistyöviranomaisen kahvipöytäsättimiseen käytetty energia pystytäänkin parhaassa tapauksessa suuntaamaan johonkin hyödyllisempään ja rakentavampaan toimintaan.
Jäsenkunnastamme voidaan erotella nämä kolme eri henkilöstöryhmää ja tarkastella kyseisille jäsenryhmille tärkeitä edunvalvonnallisia teemoja. Kuitenkin SPAL-perheessä nämä kaikki ryhmät ovat yhteisen sateenvarjon alla olevia pelastusalan ammattilaisia, jotka työskentelevät jaetuin arvoin yhteisen päämäärän eteen, eli avun tarpeessa olevien auttamiseksi.
Liiton toimistolla tehtävään työhön on puolestaan helppo motivoitua, kun meidän tehtävänämme on valvoa tällaisen supersankarijoukon etuja.
Turvallista joulun odotusta kaikille!
Blogin kirjoittaja Mikko Laine on Suomen pelastusalan ammattilaiset SPALin työmarkkina-asiantuntija.
