Kuluva vuosi ja vuosikymmen on jäämässä historiaan. Vuodesta jäi mieleeni eduskuntavaalit sekä Postin ja muiden toimialojen työehtosopimusneuvottelut – erityisesti neuvotteluita seurannut poliittinen jälkimaininki.
Hallitus muodostui SDP:n, Keskustan, Vihreiden, Vasemmistoliiton ja RKP:n toimesta. Eduskuntaan saimme pelastusalan osaamista, kun porilainen Petri Huru nousi eduskuntaan Laura Huhtasaaren siirryttyä EU-vaalien myötä mepiksi.
Postilaiset saivat työehtosopimusneuvotteluissa torjuntavoiton niin sanotusta työehtoshoppailusta. PAU:n työtaistelut ja suunnitellut tukilakot päättyivät, kun Palta ja PAU hyväksyivät valtakunnansovittelijan ehdotuksen. Ehdotuksessa pakettilajittelijoiden työehdot säilynevät samankaltaisena kuin Postin pääsopimuksessa.
Teollisuusliitto hylkäsi valtakunnansovittelijan 0,5 prosentin palkankorotusesityksen. Kokonaiskustannusvaikutus olisi ollut noin 1,6 prosentin luokkaa. Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto totesi, ettei sovittelijan esitys vastannut laisinkaan sitä tasoa, jota he ovat neuvotteluissa hakeneet. Keskeisimmissä kilpailijamaissa on tehty 2,5–3,0 prosentin vuositason sopimuskorotuksia.
Neuvottelukierroksen päänavausta saadaan todennäköisesti vielä odottaa tovi, kun palkankorotuksista sekä kiky-tuntien kohtalosta ei löydetty ratkaisua neuvottelupöydässä. Teollisuusliitto sekä ammattiliitto PRO ovat ilmoittaneet käynnistävänsä työtaistelutoimet vauhdittaakseen neuvotteluita.
Lienee selvää,
ettei muiden toimialojen neuvottelusuma tule purkautumaan ennen kuin
”päänavaajapöydässä” saadaan neuvottelutulos aikaan. Ennustankin, että
valtakunnansovittelijan kalenteri on kohtuullisen varattu myös jatkossa.
Vuoden vaihteen jälkeen edessä on kunta- ja valtiosektorin työehtoneuvottelut.
Jäsentemme
virka- ja työehtosopimusten voimassaoloaika päättyy maaliskuun
viimeisenä päivänä ensi vuonna. Kuntasektorin osalta pääsopijajärjestö
KoHo on irtisanonut pääsopimuksen, joten kuntapöydässä on aistittavissa
jännitteitä.
Julkisen sektorin tulee huolehtia kilpailukyvystään työnantajana. Ei ole itsestään selvä, että jatkossa toimialalle hakeutuu työntekijöitä entiseen malliin. Esimerkiksi pelastustoimessa työntekijöiden saatavuusongelma on jo arkipäivää.
Pelastustoimen,
hätäkeskuksen sekä ensihoidon työntekijöiden palkan tulee vastata työn
vaatimuksia. Historian saatossa rakentuneita palkkaepäkohtia ei korjata
yhden neuvottelukierroksen aikana. Tähän tarvitsemme pidemmän aikavälin
palkkaohjelman.
Blogin kirjoittaja Kim Nikula toimii johtajana Suomen Palomiesliitto SPALissa.
