Pelastusalan ammattilaiset tekevät pitkiä työvuoroja. Pitkät työvuorot kuormittavat enemmän ja vaativat palautumiselta tehokkuutta. Tiedämme, että erityisesti pitkissä työvuoroissa on koetuksella koko keho kokonaisuudessaan. Siinä missä tuki- ja liikuntaelimet väsyvät, väsyy myös pää. Kognitiivinen ergonomia on koetuksella, jos keskittymis- ja tarkkaavaisuuskykyä on ylläpidettävä pitkien työvuorojen aikana runsaasti vuorokauden ajasta riippumatta.
Yhtenä merkittävänä kuormitustekijänä on otettava huomioon pitkien työvuorojen vaikutus työelämän ulkopuoliseen elämään. Useimmat pelastusalan ammattilaiset tunnistavatkin työn ja arjen yhteensovittamisen haasteet. Työvuoroilla ja niiden pituuksilla on usein suoria vaikutuksia esimerkiksi perheenjäsenten arkeen tai lemmikkieläimestä huolehtimiseen. Erityisesti työelämän ja vapaa-ajan tasapainotteluun liittyvää kuormitusta vastaan suojaavana tekijänä on työvuorojen suunnittelu ja ennakointi riittävän hyvissä ajoin. Pitkien työvuorojen vastapainona ja erityisenä voimavarana saatetaan usein kokea mahdollisuus arkivapaisiin.
On tärkeä tunnistaa, mitkä ovat itselle työssä kuormitustekijöitä tuovia asioita. Toiselle niitä voivat olla sosiaaliset kontaktit, toiselle vuorotyö ja kolmannelle työn hektisyys ja keskeytykset. Kuormitusta voi myös aiheutua itsestä riippumattomista tekijöistä, kuten organisaatiomuutoksista. On tärkeää oppia tunnistamaan, mikä työssä auttaa jaksamaan. Esimerkiksi kahvitauolla työkavereiden kanssa kerrotut hauskat jutut, asiakkaalta lausuttu kiitos tai onnistunut perustehtävän hoitaminen saattavat olla eniten voimavaroja ja jaksamista tuovia asioita. Kun osaamme tunnistaa omat kuormitus- ja voimavaratekijät, voimme tunnistaa paremmin myös omat palautumisen tarpeet.
Miten olisi hyvä palautua?
Palautumisen jonkinlaisena nyrkkisääntönä pidetään sitä, että energiatasojen olisi hyvä olla joka aamu samalla tasolla. Kuluva vuorokausi sisältäisi aina sekä kuluttavia että palauttavia tekijöitä. Palautumista ei voi etukäteen varastoida, vaan palautumista täytyy edistää joka päivä. Vuorotyötä tekevällä tämä ei olekaan niin yksinkertaista, sillä arkielämän rytmit mukautuvat työvuoroon ja uni-valverytmi elää jatkuvasti.
Ensimmäinen tärkeä asia onkin sopeuttaa omaa arjen toimintatapaa työvuorojen mukaiseen rytmiin. Tällainen sopeuttaminen saattaisi tarkoittaa esimerkiksi sen hyväksymistä itselle, että yötyön jälkeen seuraavat päivä tai kaksi on tarkoitettu nukkumiselle, lepäämiselle ja matalatasoiselle aktiivisuudelle. Arkista palautumisaikaa ja sitä, kuinka paljon itse arvioi tarvitsevansa toipumista työvuorojen jälkeen ja milloin voimavarat riittävät aktiivisemmalle toiminnalle, olisikin tärkeä suunnitella.
Tästä olisi tärkeä puhua ääneen, jotta myös perheenjäsenet ja ystävät voivat ymmärtävää paremmin palautumisen tarvetta. Riittävää palautumisen tasoa voi mitata monenlaisilla älylaitteilla, jotka ohjaavat meitä tarkastelemaan omaa palautumistamme ja antavat mielenkiintoista ja tarkkaa tietoa. Tärkeää olisi myös oppia kuuntelemaan omaa kehoa ja mieltä siitä, milloin ne ovat virkeitä tai milloin on tarve levolle.
Toteuta arjessa arvotekoja
Arjen merkityksellisyyden kokemus rakentuu siitä, että voimme toteuttaa itselle tärkeitä ja merkityksellisiä asioita. Usein myös tärkeimmät palautumisen keinot löytyvät, kun pysähdymme tarkastelemaan sitä, mikä on itselle omassa arkisessa elämässä tärkeää ja merkityksellistä.
Kannustaisin siis kysymään itseltä, mitkä ovat omat arjen arvot, joista ei haluaisi luopua mistään hinnasta, ja kuinka paljon on pystynyt esimerkiksi kuluneiden neljän viikon aikana toteuttamaan näitä itselleen tärkeitä asioita, arvotekoja. Harvoin pystymme täysin elämään itselle merkityksellisiä asioita toteuttaen, mutta mikäli huomaa tärkeiden asioiden ja arvojen jääneen taka-alalle, kannustaisin jokaista toteuttamaan jonkin itselle merkityksellisen ja konkreettisen arvoteon.
Blogin kirjoittaja on Mehiläisen työterveyspsykologi ja työnohjaaja Essi Korvela.
