Pelastustoimen ja hätäkeskustoiminnan koulutusuudistushanke luovutti viime vuoden lopulla esityksensä sisäministeri Krista Mikkoselle. Työryhmä ehdottaa pelastusalan koulutusjärjestelmäksi pelastaja AMK:ta, joka sijoittuu tutkintojen viitekehykseen 6, tai pelastajan erikoisammattitutkintoa, joka sijoittuu viitekehykseen 5. Hätäkeskuspäivystäjän tutkinto säilyy ennallaan siten, että toimialalle rakennetaan jatko-opintoväylä.
Tutkintojen viitekehyksestä annetun asetuksen 2 §:n mukaan viitekehysten 5 ja 6 vaatimuksissa on oleellinen ero. Ammattikorkeakoulututkinto antaa laaja-alaiset ja edistyneet valmiudet teorioiden, keskeisten käsitteiden ja menetelmien kriittisen arvioimiseen sekä kykyä ratkaista ongelmia. Vastaavasti erikoisammattitutkinto antaa laaja-alaisen tietoperustan ja käytännön taidot hyödyntää tietoja ja taitoja.
Ammattikorkeakoulusta annetun asetuksen (1129/2014) 3 §:n mukaan AMK-tutkintojen opintojen laajuus on 180, 210, 240 tai 270 opintopistettä. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (531/2017) 10 §:n 3 momentin mukaan erikoisammattitutkintojen laajuus on 160, 180 tai 210 opintopistettä. Tutkintojen laajuudella ei siis ole merkittävää eroa.
Pelastaja AMK antaa muodollisen pätevyyden hakea ylempiin korkeakoulututkintoihin, ja pelastajan erikoisammattitutkinnon suorittanut voi hakea ammattikorkeakouluopiskelijaksi.
Miksi pelastusalan koulutusjärjestelmä pitää uudistaa ja mikä sen vaikuttavuus olisi toimialalle?
Perinteisen vaikuttamismallin avulla tutkitaan investoinnin ja tuotoksen suhdetta. Pelastustoimen koulutusuudistusta voidaan tarkastella lisäksi pelastustoimen toimintaympäristöanalyysin perusteella sekä taloudellisilla ja yhteiskunnallisilla ilmiöillä.
Pelastustoimen ja yhteiskunnan toimintaympäristöä voidaan lähestyä toimintaympäristöanalyysin, suorituskykyvaatimusten ja palveluiden tason määrittelyn näkökulmasta. Toimintaa voidaan arvioida esimerkiksi Pestel-menetelmällä, suorituskykyvaatimusta peilataan tavoitetasoon ja palvelutasoa verrataan olemassa olevaan suorituskykyyn.
Pelastustoimen ja siviilivalmiuden suorituskyky ja suunnitteluperusteet -hankkeessa tunnistettiin lukuisia suorituskykyvaatimuksia, jotka ovat pelastustoimen lakisääteisiä tehtäviä. Niistä pitäisi suoriutua mallikkaasti. Pelastuslaitosten arvioiden mukaan merkittävä osa suorituskykyvaatimuksista on sellaisia, joista organisaatio ei suoriudu tai sillä ei ole riittävää tieto- ja taitotasoa.
Useat tutkimukset osoittavat, että koulutukseen investoitu euro tuottaa sen moninkertaisesti takaisin. Esimerkiksi Suomalaisen palkkatutkimuksen johtopäätös oli se, että vuosi koulutusta tuo kahdeksan prosenttia lisää tuottavuutta. EU:n ja OECD:n tutkimukset ovat päätyneet vastaaviin noin kahdeksan prosentin tuottavuuslaskelmiin.
Mikäli pelastusalan ammattilaisten palkkataso nousee pelastaja AMK -tutkinnon seurauksena, tuottaa opittu tekniikka- ja teknologiaosaaminen sen lyhyellä aikavälillä takaisin. Puhumattakaan organisaation sisäisten prosessien ja asiakaspalvelukokemuksen tuottavuusloikasta.
Pelastusalan ammattilaisille on lailla määrätty toimivaltuuksia ja velvollisuuksia. Pelastusviranomaisen toimivaltuuksista säädetään pelastuslain (436/2023) 36 §:ssä. Velvollisuuksista säädetään perustuslain (731/1999) 2, 21 ja 22 §:ssä. Mainittujen pykälien mukaan julkisen vallan tulee perustua lakiin ja julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia sekä hyvän hallinnon vaatimuksesta ja julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
Pelastajatutkinnon kahden opintopisteen, alipäällystötutkinnon kolmen opintopisteen ja päällystön neljän opintopisteen hallinto-opin kokonaisuudet vaikuttavat melko ohkaisilta, kun niitä peilaa pelastusviranomaisen toimivaltuuksiin ja velvollisuuksiin.
AMK-tutkinto on palvelus tulevaisuuden brankkareille
Lopuksi nostan esille tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan, kansainvälisen toiminnan ja Bolognan julistuksen. Organisaation tärkein voimavara on osaamispääoma eli henkilöstön osaaminen ja hyvinvointi. Mitä korkeampi toimialan perustutkinto on, sitä paremmin pärjäämme kompleksisessa ja niukkuuden maailmassa sekä jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä.
Pelastaja AMK nostaa opetuksen tasoa ja palvelee organisaation tutkimus-, kehitys- ja innovaatiostrategiaa. Parhaimmillaan se johtaa siihen, että pelastustoimen ylempien jatko-opintojen opinnäytetöiden, gradujen ja väitöskirjojen määrä moninkertaistuu.
Suomi on Euroopan unionin jäsenmaa, ja pelastustoimi on osa EU:n pelastusmekanismia. EU:n perussopimus, sopimus EU:sta ja sopimus EU:n toiminnasta asettavat kansalliselle pelastuspalveluille säädös-, kielitaito- ja yhteistoimintavaatimuksia.
Euroopan unionin ja Naton siviilipuolustustoiminta avaa uusia työmahdollisuuksia pelastaja AMK:n suorittaneille ammattilaisille. Kun otetaan huomioon, että keskimäärin noin 40 prosenttia pelastusalan ammattilaisista poistuu työelämästä työkyvyttömyys- tai osatyökyvyttömyyseläkkeen seurauksena, olisi ammattikorkeakoulututkintouudistus palvelus yhteiskunnalle ja tulevaisuuden brankkareille.
Bolognan prosessi tähtää siihen, että tutkinto johtaa seuraavalle tasolle: AMK ja ylempi AMK sekä edelleen kandidaatti ja maisteri. Prosessi varmistaa tutkintojen vertailtavuuden niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Palomies suorittaa nykyisen tutkintorakenteen perusteella parhaimmillaan kolme toisen asteen tutkintoa, eikä pelastajan erikoisammattitutkinto muuta tätä epäkohtaa.
Edellä mainituilla perusteilla Suomen pelastusalan ammattilaiset SPAL kannattaa niin sanottua poliisi AMK -tutkintomallia, johon sisältyy palkallinen, noin vuoden (50 op) mittainen harjoittelujakso. Harjoittelujakso turvaa sen, ettei pelastusalan koulutuksesta tulee liian teoreettista ja ettei uudistus pidennä kohtuuttomasti opiskeluaikaa.
Blogin kirjoittaja Kim Nikula on Suomen pelastusalan ammattilaiset SPALin johtaja.