Kansainvälinen syövän tutkimusjärjestö (IARC) nosti palomiehen työn korkeimpaan syöpävaarallisuusluokkaan. Tämä tarkoittaa sitä, että palomiehen työympäristön altisteet aiheuttavat heille normaalia väestöä enemmän syöpätapauksia, kuten keuhkopussin ja virtsarakon syöpiä.
Keuhkopussin syöpä on seurausta asbestialtistumisesta ja virtsarakon syöpä on seurausta esimerkiksi polysyklisille aromaattisille hiilivedyille altistumisesta. IARC:n päätöksessä nostettiin palomiehen työstä esiin kolme altistavinta tehtävätyyppiä: rakennus-, metsä-, ja liikennevälinepalot. Näissä tehtävätyypeissä nähdään nykyisin altistumisen suhteen selviä muutoksia aiempaan verrattuna.
Perinteisissä hitaammin kehittyvissä rakennuspaloissa paloi aiemmin pääosin puuta ja muita luonnollisia rakennus- ja eristemateriaaleja, jotka aiheuttivat vähemmän kemiallisia päästöjä. Haittapuolena on kuitenkin todettava, että ainakin osin vanhojen rakennusten haasteita palomiehen altistumisen kannalta ovat niiden asbestia sisältävät rakennusmateriaalit.
Tänä päivänä nopeammin kehittyvissä huoneistopaloissa palaa elektroniikkaa, akkuja, muoveja sekä rakennus- ja eristemateriaaleja, jotka ovat merkittävässä roolissa palon nopeamman kehittymisen, myrkyllisten altisteiden ja palonsuoja-aineista vapautuvien altisteiden synnyssä.
Tämän vuoksi erilaisten materiaalien parempi testaus palosuojauksen, mutta myös palossa syntyvien vaarallisten kemiallisten aineiden osalta tulisi nostaa tärkeämpään rooliin. Myös sammutustekniikassa tulisi suosia vähemmän savusukellusta vaativia ja enemmän rakennuksen ulkoapäin toteutettavia sammutusmenetelmiä unohtamatta sammutuksen tehokkuuteen vaikuttavia palofysikaalisia tekijöitä.
Lähitulevaisuudessa metsäpalojen osuudet eri tehtävätyypeistä on ennustettu lisääntyvän ilmastonmuutoksen seurauksena. Metsäpalot tehtävänä ovat usein pidempikestoisia ja altistavat sammuttajia jopa useita viikkoja.
Erityisen suuressa roolissa ovat sammuttajien kemiallisen altistumisen ja lämpökuormittumisen vähentämisessä käytettävät sammutustekniikat ja -taktiikat sekä kyky lukea metsäpalon kehittymistä ja asianmukaiset sammuttajien suojavarusteet.
Erittäin suuressa roolissa on pelastustoimen varautuminen metsäpaloihin. Metsäpaloriskiä voidaan vähentää hyödyntämällä metsäpaloriskikarttoja ja kohdentamalla niiden avulla tiedotusta sekä metsänhoidollisia ja kaavoituksellisia toimenpiteitä niitä eniten tarvitseviin kohteisiin. Myöskään rutiinit metsäpalotarkastukset eivät olisi huono vaihtoehto varautumisen nostamisessa.
Liikennevälineonnettomuuksissa käydään kilpajuoksua uusien energioiden aiheuttamien haasteiden kanssa. Kuinka vaurioitunutta kaasu-, sähkö- tai vetyautoa lähestytään turvallisesti ja kuinka pelastustyö hoidetaan pelastajia ja pelastettavia vaarantamatta? Entä kuinka esimerkiksi litiumioniakkujen sammuttaminen hoidetaan olemassa olevilla varusteilla turvallisesti ja kuinka sammutusveden aiheuttamat päästöt saadaan hallittua?
Akkupaloissa syntyy merkittävästi fluoriyhdisteitä, jotka ovat hyvin pitkäikäisiä ihmisen elimistössä ja myös luonnossa. Akuuteista vaikutuksista ovat vastuussa syntyvät fluorivety- ja fluorivetyhappopäästöt.
Altistumista vähennetään parhaiten hallitsemalla koko altistumisketjua. Tämä puolestaan tarkoittaa, että altistumisen vähentäminen on integroitu osaksi tehtävätyyppiä. Käytännössä palomiehellä on oltava toimivat puhtaat varusteet lähdettäessä kentälle. Seuraavaksi tarvitaan riittävä taustatieto tilanteesta, kohteen turvalliseen lähestymiseen.
Sammutustekniikka ja -taktiikka sekä suojavarusteet valitaan tilanteen edellyttämällä tavalla.
Jälkiraivaus hoidetaan hyvin suojautuneena ja likaiset varusteet vaihdetaan jo palopaikalla ja ne kuljetetaan erillään miehistötilasta paloasemalle. Kaluston huolto tehdään suojautuneen käyttäen puhdistukseen hyväksi havaittuja tekniikkoja. Tarvittaessa tehdään altistumismittaukset tehtävälle osallistuneille suojautumisen onnistumisen selvittämiseksi ja altistumisaika kirjataan ylös.
Blogin kirjoittaja on erikoistutkija Juha Laitinen Pelastusopistosta .
