Julkisen talouden sopeuttamistoimilla on suora vaikutus sisäisen turvallisuuden viranomaisiin ja edelleen yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen. Jatkumona valtion sopeuttamistoimille hyvinvointialueiden talouskriisi uhkaa pelastustoimen suorituskykyä. Alijäämäisten budjettien, paisuvien kulurakenteiden ja työntekijäpulan kirittäminä pelastustoimen resurssit ovat joutuneet tarkasteluun useilla alueilla.
Hyvinvointialueiden perustamisen tavoitteena oli parantaa palveluiden yhdenvertaisuutta ja tehostaa niiden järjestämistä. Tämä lupaus on vaarassa jäädä lunastamatta, kun jatkuva resurssipula nakertaa suorituskykyä. Aluehallintoviraston lokakuussa julkaisema raportti pelastustoimen nykytilasta on surullista luettavaa. Merkittäviä parannuksia edellisen vuoden ongelmakohtiin ei ole saatu aikaan, ja tilanne on monin paikoin heikentynyt.
Hyvinvointialueille siirryttäessä pelastustoimen kerrottiin kärsivän kymmenien miljoonien rahoitusvajeesta. Nyt resurssien on arvioitu olevan jo niin tiukalla, että palvelut eivät monin paikoin täytä lakisääteisiä vaatimuksia.
Talousresurssien niukkuus todentuu henkilöstön työkuormassa: määräaikaisten työntekijöiden sopimuksia ei ole jatkettu, työvuorovahvuuksista on tingitty, paloasemia on suljettu ja pelastusyksiköitä ajettu alas.
Alueilla on esitelty syksyn aikana säästölistoja, jotka ovat kohdistuneet pelastustoimessa operatiivista työtä tekevään henkilöstöön joko suoraan tai välillisesti. Heihin, jotka hädän hetkellä pelastavat ihmishenkiä ja omaisuutta. Myös SPALin tekemä kysely toistaa karua viestiä säästöjen vaikutuksista. Talousresurssien niukkuus todentuu henkilöstön työkuormassa: määräaikaisten työntekijöiden sopimuksia ei ole jatkettu, työvuorovahvuuksista on tingitty, paloasemia on suljettu ja pelastusyksiköitä ajettu alas.
Nykyinen turvallisuusympäristö on epävarma. Tulipalot, liikenneonnettomuudet, luonnonkatastrofit ja turvallisuuskriisit eivät odota, vaikka budjetit olisivat alijäämäisiä. On kestämätöntä, että resurssipula voi johtaa tilanteeseen, jossa apu ei saavu ajoissa tai työntekijöiden turvallisuus vaarantuu liian niukan henkilöstömäärän vuoksi. Jokainen minuutti viivästystä hälytyksen ja avun saapumisen välillä voi merkitä ihmishenkien menettämistä tai yhteiskunnan toiminnan varmistavien infrastruktuurien tuhoutumista.
Tulipalot, liikenneonnettomuudet, luonnonkatastrofit ja turvallisuuskriisit eivät odota, vaikka budjetit olisivat alijäämäisiä.
Talouden tasapainottaminen on tärkeää, mutta samalla on varmistettava, että resurssien leikkaaminen ei johda itse aiheutettuihin kriiseihin. Valtion on kohdennettava ja turvattava riittävän pitkäjänteinen rahoitus pelastustoimelle. Henkilöstön asemaa ja työolosuhteita on parannettava – koulutuksen, työhyvinvoinnin ja palkkakehityksen avulla on varmistettava, että alalle hakeutuu ja sinne jää ammattitaitoisia työntekijöitä. Resurssit on sovitettava vastaamaan muuttuneita turvallisuusuhkia. Pelastustoimi on kriittinen osa kansallista turvallisuusverkkoa ja viranomaistoimintaa
Blogin kirjoittaja Tuula Kukonlehto on Suomen pelastusalan ammattilaiset SPALin viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja.
