Elämme yhteiskunnassa, jossa viestitään enemmän kuin koskaan. Uutismediaa ja sosiaalista mediaa yhteen kietova hybridi mediamaailma muuttuu nopeasti ja pakottaa organisaatioita lisäämään läpinäkyvyyttä.
Sosiaalinen media antaa mahdollisuuden kenelle tahansa tulla kuulluksi. Jos viranomainen ei ota paikkaansa julkisuudessa omalla äänellään, joku toinen ottaa sen varmasti. Viranomaisviestinnän faktapohjaisen viestinnän merkitys on salaliittoteorioiden ja muun disinformaation lisääntyessä yhä tärkeämpää: oikeaa tietoa tarvitaan enemmän kuin koskaan.
Onnistuneella viestinnällä voidaan pelastaa ihmishenkiä, mutta viestinnän epäonnistuessa voidaan tehdä vahinkoakin.
Luottamus viranomaistyön kivijalka
Turvallisuusviranomaisen kaiken toiminnan ja viestinnän kivijalkana on kansalaisten luottamus yhteiskunnan toimintaan niin normaaliarjessa kuin poikkeustilanteissa. Lisäksi kansalaisen on voitava luottaa itseensä ja kanssaihmisiinsä turvallisuuden vahvistamisessa.
Viime aikoina viranomaisviestinnän merkitys on tullut korostetusti näkyviin juuri turvallisuudentunteen ja turvallisuusosaamisen vahvistajana. Häiriötilanteiden ja poikkeusolojen kriisiviestinnän lisäksi toimiva viestintä arjessa tukee organisaatioita sekä perustehtävistä selviytymisessä että toimintaedellytysten vahvistamisessa. Luottamuksen pohja mahdollisia kriisitilanteitakin varten rakennetaan jo normaalioloissa.
Viestinnän avulla toiminta tehdään näkyväksi sekä strategia ja arvot todeksi. Lopulta se onkin viestintä, jolla myös pelastusala oikeuttaa olemassaoloaan yhteiskunnassa.
Viestintä muodostuu yksittäisistä toimenpiteistä, mutta sen johtamisen pitää olla strategista. Organisaatioissa viestinnän johtaminen on aina kokonaisuuden johtamista: viestintä liittyy kaikkeen tekemiseen.
Kokonaisvaltainen viestintä pelastustoimessa
Pelastustoimelle viestintä on lakisääteinen tehtävä. Pelastuslaki velvoittaa kertomaan onnettomuuksista, varoittamaan vaaroista sekä antamaan ohjeita arjen turvallisuuden edistämiseen.
Lakisääteisten velvoitteiden hoitaminen ei kuitenkaan riitä: viranomaisen on oltava mukana ihmisten arjessa, lähellä ja näkyvillä. Aktiivisella, faktapohjaisella ja läpinäkyvällä viestinnällä vahvistetaan turvallisuuskulttuuria ja leikataan siipiä huhuilta. Tavoitteena on vaikuttaa myös päätöksentekoon ja sitä kautta meidän jokaisen tulevaisuuteen.
Kansalaiset asettavat viranomaisten viestinnälle paljon odotuksia. Tarvitaan jatkuvaa vuorovaikutusta eri ryhmien kanssa, läsnäoloa niissä kanavissa ja kohtaamispisteissä, joissa ihmiset ovat. Yleisöjen tarpeet tulee asettaa etusijalle. Työyhteisöissä taas vastuu ilmapiirin rakentamisesta ja ylläpitämisestä on ihan jokaisella.
Pelastusala on säästynyt tähän asti pahoilta mainekriiseiltä tai esimerkiksi suorilta disinformaatiohyökkäyksiltä, mutta tilanne voi muuttua hetkessä. Onnettomuustiedottaminen sujuu pelastusalalla tehokkaasti myös tehostettua viestintää vaativissa tilanteissa, mutta onko meillä todella varauduttu mahdolliseen massiiviseen mainekriisiin?
Miksi minun pitäisi innostua?
Yhteistyö ja onnistuminen motivoivat. Olemalla itse aktiivinen viestijä voi samalla oppia itse, kasvattaa verkostoja ja suoriutua lakisääteisistä tehtävistään tehokkaammin. Samalla on mahdollisuus tehdä toimialan ja meistä jokaisen työtä näkyväksi, rakentaa turvallisuuskulttuuria yhdessä.
Pieninkin askelin pääsee alkuun. Tehdäkseen viestintää ei tarvitse olla viestinnän ammattilainen, ja apua voi pyytää niin kollegoilta kuin verkostoista. Jo olemassa olevia vahvuuksia, yhteistä ideointia ja jakamista sekä eletyn elämän tarinoita hyödyntämällä voi päästä pitkälle.
Voit esimerkiksi pohtia kiinnostuksen kohteitasi, ammatillista tietotaitoasi tai vaikka harrastusten kautta hankkimaasi osaamista, joihin liittyvillä somepostauksilla voisit mahdollisesti tuoda iloa ja hyötyä toisille. Usein tavallisista arjen tapahtumista syntyy puhuttavaa sisältöä – etenkin pelastusalalta, joka kiinnostaa ihmisiä jo lähtökohtaisesti.
On myös hyvä muistaa, että jokainen teko tai tekemättä jättäminen, kohtaaminen ja valittu äänensävy ovat viestejä jo itsessään.
Lopulta viestinnässäkin on kyse ihmisten välisistä kohtaamisista. Kuitenkin viestintä on myös professio: tietoja ja taitoja, joita voi oppia ja joissa organisaatio voi kehittyä.
Pelastusalan viestintä nojaa sen arvopohjaan: periaatteina inhimillisesti, ammatillisesti ja luotettavasti linjaavat viestintääkin. Arvopohjainen viestintä on toimialalle vetovoimatekijä ja vahvistaa osaavan henkilöstön saatavuutta myös tulevaisuudessa. Miten pelastusalan arvot näkyvät käytännössä sinun toiminnassasi? Miten edistät viestinnälläsi arvojen toteutumista arjessa?
Blogin kirjoittaja Aino Harinen toimii tutkijana Pelastusopiston tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopalveluissa.
Kuva: Istock.com/metamorworks
