Nyt sitten viimeinkin mennään! Vuoromestari antaa merkin, painan mustan laatikon nappia ja edessäni olevan näytön värikäs ELS-näkymä vaihtuu ERICAn harmahtavaan kuosiin. Uusi aikakausi hätäkeskuspäivystäjän urallani on alkanut.
Mitä on tapahtunut tuon tammikuisen yön jälkeen? Paljon on ollut poisoppimista ja vielä enemmän uuden oppimista ja sisäistämistä ERICA-hätäkeskustietojärjestelmän kanssa. ”Vanharouva” ELSan aika tuli täyteen ja tarvitsimme uutta ja ajantasaista tietojärjestelmää sekä kehittyneempää tekniikkaa, joka taipuisi nykymaailman kiemuroihin ja tiedonvälitykseen.
ERICA kehitettiin hätäkeskuspäivystäjille työvälineeksi, jotta pystyisimme entistäkin tehokkaammin tuottamaan laadukkaiksi tiedettyjä hätäkeskuspalveluja muuttuvassa yhteiskunnassa.
Järjestelmä suunniteltiin myös yhteistyöviranomaisten työvälineeksi hyvään ja joustavaan yhteistyöhön. He saivat muun muassa itse määritellä, mitä asioita he haluavat päivystäjän selvittävän 112:een soittavalta kansalaiselta.
ERICA on näyttänyt meille sekä vahvuutensa että alkukankeutensa. Paljon on hyvää, mutta runsaasti on vielä kehitettävää. Muutosten kevyet tuulet ovat jo näkyvillä.
Meille näkymättömät taustavoimat tekevät työtään ja työnteko järjestelmällä on sujuvampaa. Ensihoidon riskinarvioinnin ongelmakohtia on korjattu nopeasti ja notkeasti. Raskaamman byrokratian takana olevan poliisiviranomaisen tehtävät muokkautuvat hitaammin.
Päivystäjä on välillä todella väsynyt ERICAn tuomiin muutoksiin päivittäisessä salityöskentelyssä, mutta jaksaa silti. Tietojärjestelmään toivomamme muutokset tuntuvat toteutuvan lisääntyvään tehtävämäärään verrattuna liian hitaasti.
Viranomaisen tahtotilaa ja joskus niin mutkaisia riskinarviopolkuja on noudatettava. Päivystäjä tekee työtään virkavastuulla ja annettuja ohjeita noudattaen – huippuammattilaisen ottein ja suurella sydämellä.
Työntekijöitä osassa hätäkeskuksista on liian vähän. Silti päivystäjä vielä jaksaa tai sitten ei.
Otsikot mediassa ovat olleet osalle päivystäjistä kuin märkä rätti vasten kasvoja. Eräs kommentti oli, etteivät päivystäjät osaa käyttää järjestelmää oikein. Toinen, että järjestelmä on niin hyvä, että se tukee päivystäjää, jos tämä sattuu olemaan ajatuksissaan, kokemattomampi tai väsynyt työpöytänsä ääressä.
Työvuoron aikana ei voi olla ajatuksissaan. Täytyy olla jatkuvasti valppaana, koska päivystäjä ei voi koskaan tietää mikä on seuraavan puhelun sisältö. Soittaako taas se tuttu yksinäinen mummeli kolotuksineen vai onko kauppakeskuksessa tapahtunut joukkosurma?
Miten toimii verkottunut hätäkeskus, jossa ruuhkatilanteessa puhelut ”vuotavat” vapaana olevalle päivystäjälle toisiin keskuksiin ympäri Suomea?
Hyvinhän se toimii. Yli sata vapaaehtoista päivystäjää lähti kesäkuussa mukaan talkoisiin verkottuneen hätäkeskuksen pilotointiin. Koko valtakunnan tasolla vastausajat ja tilastot näyttäytyivät pääsääntöisesti kauniin vihreinä kiireisestä kesäajasta huolimatta.
Ja ettei kiireen ja tietotulvan määrä ERICAn tiimoilla päivystäjiltä vähenisi, odottelemme päivystyssaleihin kertaus- ja koulutuspaketteja. Niiden avulla me hätäkeskuspäivystäjät pystyisimme ja jaksaisimme jo joulukuussa jakaa työtaakkaa hätäkeskusten kesken. Toimisimme verkottuneesti Hätäkeskuslaitoksen vision mukaan.
Tekniikka kehittyy ja järjestelmät vaihtuvat. Hätäkeskuspäivystäjä on silti edelleen se ensimmäinen lenkki auttamisen ketjussa. Lenkki, joka toimii hyvässä ja toimivassa yhteistyössä kaikkien viranomaisten kanssa, kansalaisten avuksi ja turvaksi.
Blogin kirjoittaja Kaarina Salomaa työskentelee
Kuopion hätäkeskuksessa hätäkeskuspäivystäjänä. Hän on myös Suomen
Hätäkeskusammattilaisten liitto HAL ry:n puheenjohtaja ja
varapääluottamusmies. HAL on Palomiesliiton jäsenyhdistys.
