Työnantajan ja henkilöstön välisen yhteistoiminnan lakisääteiset reunaehdot määritellään yhteistoimintalaeissa, kuten laissa työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnassa ja hyvinvointialueella. Yhteistoimintalakien tarkoitukset ovat kunnianhimoisia ja jopa ylevän oloisia verrattuna joillakin työpaikoilla vallitsevaan yhteistoiminnan tasoon.
Lakien tarkoituksena on edistää työnantajan ja henkilöstön välistä yhteistoimintaa, turvata henkilöstölle mahdollisuus osallistua toiminnan kehittämiseen sekä vaikuttaa omaa työtään ja työyhteisöään koskevien päätösten valmisteluun. Lisäksi yhteistoimintasäädöksillä pyritään edistämään organisaatioiden palvelutuotannon tuloksellisuutta ja työelämän laatua.
Virka- ja työehtosopimuksissa osapuolten välillä on sovittu luottamusmiesjärjestelmästä yleisesti sekä siihen liittyvistä yksityiskohdista. Hyvinvointialan yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaan luottamusmiestoiminta on yhteistoimintaa, joka edistää sopimusten noudattamista, osapuolten erimielisyyksien selvittämistä ja työrauhan ylläpitämistä. Yhteistoiminta siis myös edistää ja kehittää paikallista sopimista ja tuloksellisuutta.
Avoimuuden hengessä tapahtuva asioiden käsittely lisää luottamusta ja mahdollisuuksia sitoutua yhteisiin tavoitteisiin.
Valtion virka- ja työehtosopimuksessa mainitaan, että luottamusmiehen ja työnantajan tulee yhdessä myötävaikuttaa niihin seikkoihin, jotka luovat edellytykset hyvälle luottamusmiestoiminnalle. Avoimuuden hengessä tapahtuvan asioiden käsittelyn todetaan lisäävän luottamusta ja mahdollisuuksia sitoutua yhteisiin tavoitteisiin.
Yhteistoimintalaeissa määritellään siis tietyt vähimmäisvaatimukset esimerkiksi sen suhteen, millaisia asioita on käsiteltävä yhteistoiminnassa, ja mitä vaatimuksia työantajalle on yhteistoimintamenettelyn osalta asetettu. Ne ovat kuitenkin ainoastaan vähimmäisvaatimuksia, joita noudattamalla työnantaja täyttää lainsäätäjän asettaman minimin ja välttää muun muassa sakkorangaistuksen uhan.
Sen sijaan lain minimivaatimukset ylittävässä yhteistoiminnassa toiminta on vuorovaikutteista eikä yhteistoiminnan rima jää heilumaan ylityksen jälkeen. Hyvänä esimerkkinä toimivasta työnantajan ja luottamusmiehen välisestä yhteistyöstä ovat muun muassa joidenkin työnantajien hyvinvointialueilla tekemät ratkaisut, joissa SOTE-sopimuksen soveltamisalalle sovittu 600 euron koronakorvaus on päätetty maksaa myös ensihoitotyötä tehneille palomiehille.
Yhteistyö ja avoin vuoropuhelu on kaikkien osapuolten etu
Vaikka yhteistoiminnan perimmäiset tavoitteet jaetaankin usein osapuolten kesken, ovat työnantajan ja luottamusmiehen intressit toisinaan ristiriidassa keskenään. Nämä ristiriitatilanteet ovat luonnollisia, ja kuuluvat asetelmaan, jossa samaa tilannetta katsotaan hieman eri suunnista. Juuri tämän vuoksi luottamusmiesjärjestelmä ja yhteistoimintaa koskeva lainsäädäntö on olemassa.
Ristiriitatilanteiden hallitseminen ja tarkoituksenmukainen ratkaiseminen olisi varmasti paljon työläämpää ja käytännössä lähes mahdotonta, jos kaikki työntekijät hoitaisivat itse oman edustuksensa suhteessa työnantajaan. Luottamusmiehet ovat työyhteisöissään varsinaisten sopimusasioiden lisäksi merkittäviä toimijoita myös muun yhteistoiminnan kannalta.
Luottamusmiehet ovat merkittäviä toimijoita myös muun yhteistoiminnan kannalta.
On sitten kyse paikalliseen sopimiseen taikka yhteistoimintaan liittyvistä erimielisyyksistä, on hyvin olennaista, että asiat voidaan hoitaa ammattimaisesti ilman intressiristiriitojen turhaa henkilöitymistä. Usein asiat riitelevät, eivät ihmiset. Mikäli edellisessä neuvottelussa luottamusmies ja työnantajan edustaja ovat olleet jostakin asiasta tukkanuottasilla, on kaikkien osapuolten etu, jos seuraavaa asiaa koskevaan neuvotteluun pystytään lähtemään puhtaalta pöydältä. Tämä luonnollisesti vaatii ammattimaisuutta molemmilta osapuolilta sekä kykyä käsitellä asiat asioina.
Toimiessani itse aiemmin SPALin pääluottamusmiehenä, meillä oli työnantajan kanssa eräs isompi yhdenvertaiseen kohteluun liittyvä kiista, jota jouduttiin selvittämään eri oikeusasteissa. Olin jutussa myös itse asianosaisena ja kaikissa käräjä- sekä hovioikeudenistunnoissa läsnä silloisen paikallisyhdistyksen puheenjohtajamme kanssa. Istuntosalin puolella riideltiin työnantajan edustajien kanssa, eli toisin sanoen selvitettiin kyseiseen asiaan liittyvää erimielisyyttä.
Tästä huolimatta molemmille osapuolille oli varsin luontevaa istua kahvitauolla samaan pöytään. Riita-asian selvittelyhän oli meneillään siihen tarkoitetussa paikassa istuntosalissa, eikä henkilötason kyräilyyn ollut kenelläkään mitään syytä. Kaikki kahvipöydässä istuvat henkilöt olivat samassa työyhteisössä työskenteleviä kollegoita keskenään, jotka vain pelasivat omaa pelipaikkaansa ja hoitivat oman ruutunsa mahdollisimman hyvin.
Yhdessä olemme vahvempia!
Blogin kirjoittaja on Suomen pelastusalan ammattilaiset SPALin työmarkkina-asiantuntija Mikko Laine.
