Ensivastetoiminta on olennainen osa ensihoidon järjestelmää. Hälyttämällä ensihoidon tehtävälle ambulanssin lisäksi pelastustoimen ensivasteyksikön halutaan pienentää vakavasti sairastuneen tai loukkaantuneen elintärkeän hoidon aloittamisviivettä.
Ensivastetoimintaan osallistuu Suomessa noin 400 sopimuspalokuntaa, jotka hoitavat noin 60 % kaikista ensivastetehtävistä. Ensivasteen merkitys on suuri etenkin harvempaan asutussa osassa maatamme, jossa ambulanssin saapuminen potilaan luo saattaa kestää pitkään. Hyvin usein tällaisilla alueilla kohteeseen potilaan luo saapuu ensimmäisenä sopimuspalokunnan ensivasteyksikkö. Lienee turha mainitakaan, että samaisilla alueilla ei poliisikaan aivan äkkiä tilannepaikalla ole.
Koko ensihoidon järjestelmässä, aina ensivasteesta lääkäriyksikköön saakka, toiminnan ajatuksena on toimia inhimillisen hyvän puolesta. Itse olen kokenut ensivastetehtävät palokunnassa mielekkäinä ja motivoivina, kun olen saanut auttaa hädässä olevaa niin hyvin kuin pystyn, sillä koulutuksella mitä olen saanut. Valitettavasti tämä toiminta käy yhä turvattomammaksi. Auttajiin kohdistuva väkivalta ja sen uhka on yleistynyt huolestuttavasti.
Uhka- ja väkivaltatilanteet eivät kosketa vain ensihoitajia, vaan myös meitä ensivasteessa toimivia, niin pelastustoimen ammatti- kuin sopimushenkilöstöä. Suomen Sopimuspalokuntien Liitto kysyi viime vuonna sopimuspalokuntalaisilta uhka- ja väkivaltatilanteiden yleisyydestä hälytystehtävillä. Tulos oli huolestuttava. Peräti 62 % palokuntalaisista kertoi joko itse joutuneensa kohtaamaan tai oman palokunnan yksikön kohdanneen väkivaltaa tai sen uhkaa sisältäneitä tilanteita. Pidän todennäköisenä, että nämä tilanteet liittyvät juuri ensivastetehtäviin.
Jaamme huolen väkivallan uhasta ensihoidollisissa tehtävissä SPAL:n, Tehyn ja SEHL:n kanssa. Haluamme yhdessä toimia ongelmien tiedostamiseksi ja niihin puuttumiseksi. Eikö ole kummallista, että meihin pelastustoimen ammatti- tai sopimushenkilöstöön kuuluviin auttajiin kohdistuvaan väkivaltaan suhtaudutaan lain silmissä eri tavalla riippuen siitä, suoritammeko pelastustoimintaan vai ensihoitoon liittyvää hälytystehtävää? Tulipaloa sammuttavien uhkaaminen puukkoa heilutellen voi aiheuttaa tekijälleen kovan rangaistuksen väkivaltaisesta käyttäytymisestä viranomaista vastaan, mutta hätätilapotilasta tutkivan ensivaste- ja ensihoitohenkilöstön kimppuun käymistä ei pidetä ”tavallista” pahoinpitelyä raskauttavampana.
Toivoisin päättäjien ja kaikkien turvallisuudestamme vastaavien ryhtyvän toimiin, jotta saisimme tehdä työmme ihmisten parhaaksi turvallisemmalla mielellä. Lain takaaman koskemattomuuden puuttuminen ei suinkaan ole ainut korjaamista kaipaava yksityiskohta. Esimerkiksi läheskään kaikkia ensivasteyksiköitä ei ole varustettu edes viiltosuojaliiveillä, jotka nykyään jo alkavat kuulua ambulanssien vakiovarusteisiin. Liian harva palokunnan ensivastetoimintaan osallistuva on saanut riittävästi ohjeistusta tai koulutusta kuinka uhkaavilla tilanteilla tulisi toimia. Ja juuri me saatamme olla ensimmäiset auttajat paikalla – lähin ambulanssi voi olla kohteessa vasta vartin päästä, poliisi hyvässä lykyssä puolessa tunnissa…
Ensivasteessa tehtäväprofiili on erilainen kuin ensihoitoyksiköillä, sillä meidät hälytetään tavallisesti vain kiireellisimpiin tehtäviin. Epämääräisemmät kiireettömät tehtävät, joilla väkivallan uhkalle usein ollaan alttiita, karsiutuvat monesti ensivasteyksiköiltä pois. Silti tuoreen liittojemme yhdessä tekemän kyselyn mukaan 37 % sopimuspalokuntien ensivastehenkilöstöstä on tehtävissään aivan henkilökohtaisesti joutunut kokemaan väkivaltaa tai sen uhkaa. Kuinka hirveitä pitää tapahtua ennen kuin asialle tehdään jotakin?
Blogin kirjoittaja on Suomen Sopimuspalokuntien Liiton toiminnanjohtaja Jaakko Linko, joka osallistuu myös itse niin ensivaste- kuin pelastustehtäville palokunnassaan.
