Pelastustoimen toimintaympäristössä on viime vuosina tapahtunut merkittäviä muutoksia, jotka ovat heijastuneet suoraan päätoimisten palomiesten arkeen ja työhyvinvointiin. Muutoksia, kuten eläkeiän nosto, pelastustoimen alueellistaminen ja pelastuslaitosten liittäminen hyvinvointialueisiin, on perusteltu tehokkuuden lisäämisellä. Kuitenkin käytännössä ne ovat lisänneet monin tavoin työmäärää ja vaikeuttaneet palomiesten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä.
Laajentuva työnkuva kasvattaa kuormitusta
Perinteinen palomiestyö on muuttunut ja monipuolistunut. Nykyisin palomiehet eivät hoida ainoastaan sammutus- ja pelastustehtäviä, vaan työ sisältää myös ensihoitoa ja muita pelastusalan tehtäviä. Tämä laajentunut työnkuva on lisännyt paitsi työn fyysistä rasitusta, myös psykososiaalista kuormitusta, erityisesti asemapalvelun aikana.
Psykososiaaliset kuormitustekijät, kuten työmäärän kasvu, urakehityksen esteet ja vaikutusmahdollisuuksien puute, heikentävät työhyvinvointia. Esimerkiksi paloesimiehillä hallinnollisten tehtävien lisääntyminen aiheuttaa rooliristiriitoja, mikä näkyy kasvavana stressinä ja työmotivaation laskuna. Myös uhka- ja väkivaltatilanteiden yleistyminen operatiivisessa työssä tuo mukanaan lisää henkistä kuormitusta, mikä tekee työssä jaksamisesta entistä haastavampaa.
Ikääntyminen haastaa pelastusalalla
Palomiesten ikääntyminen tuo oman lisänsä työssä jaksamiseen liittyviin ongelmiin. Operatiiviset pelastustehtävät vaativat huippukuntoa, mutta iän myötä fyysisen työkyvyn ylläpitäminen vaikeutuu. Pelastuslaitokset ovatkin joutuneet miettimään ratkaisuja pelastussukelluskelpoisuuden menettäneiden palomiesten työurien jatkamiseksi. Joissakin laitoksissa on onnistuttu pidentämään työuria yksilöllisillä ratkaisuilla, joissa huomioidaan esimerkiksi kevennetyt työtehtävät ja palkitsemismekanismit.
Haasteista huolimatta eläkevakuuttaja Kevan tilastot kertovat karua kieltään: vuonna 2020 palomiehet siirtyivät työkyvyttömyyseläkkeelle keskimäärin 56-vuotiaina. Työkyvyttömyyden taustalla ovat usein tuki- ja liikuntaelinsairaudet, mielenterveyden häiriöt sekä vammat ja myrkytykset – tekijät, jotka ovat suoraan yhteydessä työn raskauteen.
Mitä työpaikoilla voidaan tehdä?
Haasteiden keskellä pelastuslaitosten ja hyvinvointialueiden on tärkeää panostaa henkilöstön työhyvinvointiin. Tässä muutamia konkreettisia toimenpiteitä, joilla työssä jaksamista voidaan edistää:
- Työolosuhteiden kehittäminen: Fyysisten työkyvyn riskien vähentämiseksi tulisi tarjota ergonomiakoulutusta, kuntoutusmahdollisuuksia ja säännöllistä fyysisen kunnon seurantaa.
- Psykososiaalisen kuormituksen hallinta: Avoin viestintä, oikeudenmukainen johtaminen ja henkilöstön vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ovat keskeisiä keinoja yhteisöllisyyden vahvistamiseksi.
- Ikääntyvien tukeminen: Kevennetyt työtehtävät, kuten asiantuntija- ja koulutustehtävät, sekä joustavat työaikaratkaisut voivat auttaa ikääntyviä palomiehiä jatkamaan työelämässä pidempään.
- Uhka- ja väkivaltatilanteiden hallinta: Näiden tilanteiden ennaltaehkäisyyn ja käsittelyyn tulisi panostaa koulutuksen ja turvallisuusohjeiden avulla.
- Palkitsemisen kehittäminen: Oikeudenmukainen palkkaus ja kannustimet voivat parantaa työmotivaatiota ja sitoutumista.
Yhteistyössä työntekijöiden hyvinvoinnin puolesta
Pelastuslaitosten arki ei ole helppoa, mutta keskittymällä työntekijöiden hyvinvointiin voidaan luoda kestävämpi pohja koko pelastustoimelle. Palomiesten työ on yhteiskunnalle korvaamatonta, ja heidän jaksamisensa tukeminen on kaikkien etu. On aika varmistaa, että myös toimintaympäristön muuttuessa palomiesten työolosuhteet pysyvät kunnossa ja heidän työuransa voivat jatkua terveinä ja mielekkäinä.
Blogin kirjoittaja on Suomen pelastusalan ammattilaiset SPALin työmarkkina-asiantuntija Juha Rautiainen.
