Pelastuslakia ollaan jälleen uudistamassa, mutta ajan ja resurssien puute uhkaa tälläkin kertaa näivettää uudistuksen koskemaan vain välttämättömiä lakimuutoksia. SPAL vaatii erivapauspykälän poistamista pelastuslaista.
Erivapaus mainittiin laissa ensimmäisen kerran vuonna 2000. Tuolloin pelastustoimilakiin lisättiin 21 §, jonka mukaan sisäasiainministeriö voi erityisistä syistä antaa erivapauden asetuksella säädetyistä kelpoisuusvaatimuksista kunnan pelastustoimen virkaan tai tehtävään, jos kunnan pelastustoimen asianmukainen järjestäminen tätä välttämättä edellyttää.
Pelastuslaissa vuonna 2003 erivapauspykälä säilyi käytännössä muuttumattomana. Ainoa muutos oli alueellisen pelastustoimen perustaminen, joka siirsi pelastustoimen järjestämisvastuun kunnilta alueille.
Pelastuslain myötä erivapaus voitiin myöntää vain yhtä aluetta eli pelastuslaitoksen toimialuetta koskevaksi.
Aluerajoitus purettiin pelastuslaista vuonna 2011. Uusi erivapautta sääntelevä 58 § kuului: sisäministeriö voi erityisistä syistä antaa erivapauden tässä laissa säädetyistä kelpoisuusvaatimuksista pelastuslaitoksen virkaan tai tehtävään. Erivapautta ei enää rajattu tiettyyn alueeseen, vaan siitä tuli valtakunnallinen. Erivapauden saanut oli kelpoinen toimimaan erivapauden mukaisessa pelastustoimen virassa missä tahansa pelastuslaitoksessa.
Sisäministeriö ei varmistu hakijan osaamisesta
Sisäministeriö voi siis erityisistä syistä antaa erivapauden pelastuslaitoksen virkaan tai tehtävään. Erivapautta haetaan kirjallisesti ja henkilökohtaisesti. Hakemuksesta tulee ilmetä olennainen pelastustoimen työkokemus sekä kopiot tutkintotodistuksista ja suoritetuista pelastustoimen kursseista. Hakijalta edellytetään kuuden vuoden työkokemusta pelastajan viransijaisuudesta tai määräaikaisessa virassa tai tehtävässä toimimisesta pelastuslaitoksella. Sopimuspalokuntatoiminta ei täytä tätä edellytystä.
Erivapauksia haettiin sisäministeriöltä yhteensä 78 kertaa vuosina 2015–2023. Näistä 51 hakemusta johti myönteiseen päätökseen ja 27 kielteiseen päätökseen.
Erivapautta myöntäessään sisäministeriö ei millään tavoin varmistu hakijan pätevyydestä tai osaamisesta. Turvallisen ja tehokkaan työn kannalta merkityksellisiä osaamisalueita ovat esimerkiksi savusukellus- ja pintapelastuskelpoisuus, kyvykkyydet toimia vaarallisten aineiden onnettomuuksissa ja CBRNE-uhkatilanteissa, turvallinen työskentely PVAT-tehtävillä ja perustason ensihoidon osaaminen. Sisäministeriö ei myöskään varmistu hakijan psyykkisestä soveltuvuudesta alalle. Näiden kyvykkyyksien varmistaminen jää pelastuslaitoksen vastuulle.
Jos erivapauden saanut ei esimerkiksi hallitse pintapelastustehtäviä, työnantaja ei voi käyttää häntä tässä tehtävässä. Osaamisen puute voi aiheuttaa työturvallisuusriskin, josta vastuun kantaa työnantaja.
Laki hyvinvointialueen ja kunnan viranhaltijasta mahdollistaa määräaikaiseen virkasuhteeseen ottamisen ilman yleisten kelpoisuusehtojen täyttämistä. Jos työnantaja toimii näin, hänen on varmistettava työntekijän osaaminen. Laiminlyönti voi johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen.
SPAL vastustaa erivapautta koskevaa lainsäädäntöä, koska se ei vastaa nykypäivän vaatimuksia turvallisuusammatissa. Pelastustoimi on ainoa turvallisuuden toimija, jossa tällainen käytäntö on edelleen mahdollista.
Blogin kirjoittaja Pasi Jaakkola on Suomen pelastusalan ammattilaiset SPALin vt. järjestön johtaja ja edunvalvontajohtaja.