Pelastajatutkinto on perinteisesti keskittynyt vahvasti ensihoitoon, ja monista pelastajista tulee lähes automaattisesti osa terveydenhuollon päivystysketjua. Pelastajille ensihoito ei kuitenkaan ole heidän päätyönsä, vaan heidän roolinsa liittyy paljon laajempiin tehtäviin – kuten erilaisiin onnettomuuksiin, vahingontorjuntaan, poikkeusoloihin ja väestönsuojeluun.
Maailma on muuttunut radikaalisti ja uusiin haasteisiin vastaaminen vaatii pelastusalan tehtäväkentän ja osaamisen muokkaamista. Erityisesti väestönsuojelu ja poikkeusoloihin varautuminen tulisi tuoda entistä vahvemmin esiin pelastajatutkinnon opetuksessa. Koko 1990-luvun ja vielä 2010-luvulla väestönsuojelua ja poikkeusoloihin varautumista pidettiin lähinnä foliohattuiluna ja varautujille naureskeltiin kuin larppaajille. Ehkäpä siksi näitä asioita ei ole tuotu pelastajien koulutukseen, vaikka ne ovat pelastuslaitosten lakisääteisiä tehtäviä.
”Tulevaisuudessa pelastajan ammatti ei voi perustua pelkästään siihen, mitä on ollut, vaan siihen, mitä on tulossa.”
2020-luvulla väestönsuojelu ja poikkeusoloihin varautuminen on alettu ottaa tosissaan. Hölmöinä pidetään enää heitä, jotka ovat jääneet vanhaan ajatteluun kiinni. On aika tunnustaa, että nykyiset globaalit kriisit eivät ole enää teoreettisia uhkakuvia vaan todellisuutta. Miksi emme jo aktiivisesti valmista pelastushenkilöstöämme kohtaamaan näitä uhkia? Tulevaisuudessa pelastajan ammatti ei voi perustua pelkästään siihen, mitä on ollut, vaan siihen, mitä on tulossa.
Poikkeusoloihin varautuminen tarjoaisi järkeviä urapolkuja
Nykymaailmassa väestönsuojelun ja poikkeusoloihin varautumisen merkitys korostuu. Konfliktit, erilaiset poikkeustilat ja myös luonnonkatastrofien tuomat äkilliset muutokset vaativat nopeaa reagointia ja laaja-alaista osaamista. Väestönsuojeluun ja poikkeusoloihin liittyvät järjestelyt eivät ole vain suunnittelua ja teknistä rakentamista, vaan edellyttävät myös vahvaa operatiivista osaamista. Pelastajille tulisi tarjota koulutusta, joka varmistaa heidän kykynsä suojella ja auttaa siviiliväestöä kriisitilanteissa – olipa kyseessä sitten sodan uhka, luonnonmullistus tai muu poikkeustila.
”Koulutuksen tasapainottaminen antaisi mahdollisuuden kehittyä ja siirtyä erilaisiin tehtäviin uran aikana.”
Painottamalla väestönsuojelua ja poikkeusoloihin varautumista pelastajatutkinnossa varmistettaisiin, että pelastajat saavat laajemman ja monipuolisemman koulutuksen, joka avaisi heille uusia uramahdollisuuksia. Koulutus voisi tarjota erikoistumispolkuja esimerkiksi väestönsuojelun, kriisinhallinnan ja poikkeusolojen asiantuntijatehtäviin. Tämä toisi pelastusalan ammattilaisille mahdollisuuden siirtyä fyysisesti vaativista tehtävistä asiantuntijarooliin silloin, kun työkyvyn kanssa ilmaantuu haasteita.
Pelastajatutkinnon uudistaminen vastaamaan nykymaailmaa on elintärkeää. Ensihoidon painotusta voitaisiin laskea, sillä väestönsuojelun ja poikkeusolojen kaltaiset osa-alueet tarvitsevat enemmän painoarvoa. Koulutuksen tasapainottaminen ei ainoastaan tarjoaisi pelastushenkilöstölle kattavampaa osaamista, vaan myös antaisi heille mahdollisuuden kehittyä ja siirtyä erilaisiin tehtäviin uransa aikana.
Blogin kirjoittaja Tero Hynynen on palomies ja SPALin jäsen.
