Työehtosopimusten neuvottelut ovat edenneet juuri niin suurissa paineissa kuin alkusyksystä ennakoitiin.
Julkisen sektorin neuvottelut ovat vielä edessä, mutta koska asiat vaikuttavat toisiinsa, on hyvä katsoa missä mennään avoimen sektorin neuvotteluissa, jotka aloittivat tämänkertaisen liittokierroksen. Seuraavassa en ota kantaa juuri nyt ajankohtaiseen Postin työehtosopimusneuvotteluun, vaan katson työmarkkinaneuvottelujen yleistä kuvaa.
Ensimmäiset merkittävinä päänavaajina pidettyjen liittojen sopimukset päättyivät lokakuun lopussa. Kohta neuvotteluissa ollaan jo kuukausi yliajalla, mutta tuloksia ei ole saavutettu. Päinvastoin, julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan osapuolet eivät ole vielä edes lähellä ratkaisun saavuttamisessa.
Neuvotteluissa lähdetään usein liikkeelle isoilla vaateilla, jotta ratkaisun aina vaatima kompromissi tuntuisi hyvältä, ehkäpä jopa ”voitolta”. Tällä kertaa työnantajapuoli on kuitenkin päättänyt lyödä työntekijäliitot kanveesiin heti ensimmäisessä erässä, sillä niin hurjia työnantajaliittojen vaatimukset ovat.
Päänavaajana toimiva työnantajaliitto Teknologiateollisuus on kirjannut tavoitteekseen muun muassa kiky-sopimuksen jatkumisen. Työnantaja haluaa säilyttää kiistanalaiset kiky-päivät ja muuttaa ne kolmeksi lauantaina pidettäväksi työpäiväksi. Lisäksi helatorstai ja loppiainen muuttuisivat työpäiviksi. Lomarahat puolitettaisiin, sairausajan sekä äitiys- ja isyysvapaan palkkaa sekä vuorotyön lisiä ja korvauksia leikattaisiin. Ja niin edelleen.
Lisäksi työnantaja haluaa lopettaa suorittamansa työntekijöiden jäsenmaksuperinnän. Tätä voidaan pitää puhtaana sopimuskiristyksenä.
Teknologiateollisuus ei ole ainoa näitä vaatimuksia esittänyt työnantajaliitto. Vaatimukset ovat kuulemma toistuneet muissakin pöydissä lähes kirjoitusvirheitä myöten. Työnantajaliittojen sisäinen koordinointi on äärimmilleen hiottua.
Kyse ei ole enää normaalista työehtosopimusneuvottelutaktiikasta. Vaatimukset ovat täysin ylimitoitettuja, minkä myös työnantajapuolen täytyy tietää. Vaikuttaa siltä, että työnantajilla on tällä kertaa halu kyykyttää ammattiyhdistyksiä ja heikentää näiden asemaa työmarkkinoilla merkittävästi. Aitoon neuvotteluun ei edes pyritä, vaan on suoraan siirrytty sodanjulistukseen.
Työntekijäliitoilla ei ole varaa keskinäisiin nokitteluihin. Rivit on suoristettava ja oltava yhdessä valmiita taistelemaan jäsenten oikeuksien puolesta. Vaaditaan yhteistä suunnittelua, tiedonvaihtoa ja koordinointia. Kaikilla on oltava valmius myös järeämpienkin keinojen käyttöön, jos tilanne sitä vaatii.
Työnantajien vaatimukset ovat jopa Sipilän hallituksen aikanaan suunnittelemia pakkolakeja rankempia. Pakkolait saivat vuonna 2015 työntekijät sankoin joukoin osoittamaan mieltään. Jos työnantajien vaatimukset eivät vähitellen järkeisty, ollaan tällä kertaa ehkä vuoden 2015 mielenilmaisuja suurempien toimien edessä.
Julkinen sektori aloittaa neuvottelunsa ensi vuoden alkupuolella. Toivottavasti Kuntatyönantajat ja Valtion työmarkkinalaitos eivät lähde yksityisten työnantajien kelkkaan vaatimustensa suhteen.
Blogin kirjoittaja Pasi Jaakkola on SPALin edunvalvontajohtaja.
