Päätoimisten palomiesten työurien pidentämiseen liittyvää keskustelua on leimannut lähes kolmekymmentä vuotta kapea-alaisuus. Keskustelussa on korostunut palomiesten operatiivisiin pelastustehtäviin liittyvä työ- ja toimintakyky sekä osaaminen. Lukuisista tutkimuksista ja tutkimushankkeista huolimatta palomiesten työuria ei ole onnistuttu pidentämään.
Kuntien eläkevakuutuksen (Keva) mukaan vuonna 2020 päätoimiset palomiehet jäivät työkyvyttömyyseläkkeelle keskimäärin 55,8-vuotiaana ja vanhuuseläkkeelle 62,5-vuotiaana eron ollessa lähes 7 vuotta. Kukaan ei kuitenkaan tiedä tarkalleen, mitkä ovat palomiesten työkyvyttömyyseläkkeiden taloudelliset, organisatoriset ja yksilölliset kustannukset. Palomiesten työkyvyttömyyseläköitymisen kustannukset eivät kuitenkaan ole vähäisiä.
Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2014 tekemän tutkimuksen mukaan sairauspoissaolot, sairaana työskentely ja työkyvyttömyyseläkkeet aiheuttivat noin 2 miljardin euron kustannukset kuukaudessa eli 24 miljardin euron kustannukset vuodessa. Kuntatyönantajalla, kunnallisella työmarkkinalaitoksella tai Kevalla ei ole palomiesten työkyvyttömyyteen liittyviä STM:n tutkimusta vastaavia taloudellisia tietoja. Likes toteutti vuonna 2008 selvityksen, jonka mukaan taloudellisesti edullisin vaihtoehto olisi laskea pelastussukellustyötä tekevien palomiesten eläkeikä 60 vuoteen.
Tähän mennessä vastuu palomiesten työurien kehittämisestä on jäänyt pelastuslaitoksille, työterveyshuollolle ja palomiehille itselleen. Työurien kehittämistä tulisi kuitenkin tarkastella vaikuttavuusperusteisesti ja voimavaroja tulisi keskittää palomiesten operatiivista työ- ja toimintakykyä tukevaa toimintaa laajemmin pelastuslaitosten työhyvinvointiin ja henkilöstöjohtamiseen asemapalvelun aikana. Tämä tarkoittaisi asemapalvelun aikaisen henkilöstöjohtamisen ja pelastuslaitosten johtamiskulttuurin uudistamista palomiesten työn voimavaroja edistävän johtamisen avulla. Tällöin palomiesten omaan työuraan liittyvillä valinnoilla ja osaamisella sekä osaamisen hyödyntämisellä olisi keskeinen rooli.
Palomiesten työ- ja toimintakykyä sekä työhyvinvointia voidaan kehittää työn voimavaroja lisäävällä koulutusuudistuksella. Koulutuksen sisältöjen ja laajuuksien on määräydyttävä pelastustoimen toimintaympäristön muutoksien, lakisääteisten perustehtävien ja palomiehiä koskevan tutkimustiedon avulla. Lähtökohtana on oltava pelastuslaitosten normaali- ja poikkeusolojen sekä puolustustilan aikaisen suorituskyvyn analyysi sekä toimintaympäristöjen suorituskyvylle aiheuttamat haasteet, jotka kohdataan päivittäin myös yksittäisen palomiehen kohdalla.
Voisiko ratkaisuna olla palomiesten osaamispääoman kasvattaminen AMK koulutusuudistuksella? Mielestäni kyllä, vaikka AMK koulutusuudistus ei poista palomiesten pelastussukelluskelpoisuuteen liittyviä haasteita. AMK koulutusuudistus turvaisi palomiesten ja pelastuslaitosten osaamispääoman sekä normaali- ja poikkeusolojen ja puolustustilan aikaisen suorituskyvyn. Samalla kasvanut osaamispääoma mahdollistaisi urapolkuja operatiivisen työ- ja toimintakyvyn haasteita kohtaaville palomiehille.
On kuitenkin huomioitava, että pelkkä AMK koulutusuudistus — tai mikä tahansa koulutusuudistus — ei onnistu, ellei pelastuslaitosten johto sitoudu hyödyntämään ja tukemaan palomiesten osaamispääomaa pelastuslaitoksissaan.
Blogin kirjoittaja Juha Rautiainen toimii työmarkkina-asiantuntijana SPAL ry:ssä ja väitöskirjatutkijana Itä-Suomen yliopistossa.
