Pelastusalan ammattilaisten työssään kohtaamat turvallisuusriskit ovat kasvaneet toiminta- ja turvallisuusympäristön muutoksessa. Päihteidenkäyttö, mielenterveysongelmat ja syrjäytymisen haasteet näyttäytyvät väkivaltana ja sen uhkana lähes päivittäin ensihoitotehtävillä oleville ammattilaisille kaduilla, hälytysajoneuvoissa ja kodeissa.
Suomessa julkista valtaa käyttävän virkamiehen, kuten poliisin, väkivaltaiseen vastustamiseen sovellettava rangaistusasteikko on neljästä kuukaudesta neljään vuoteen vankeutta. Lainsäädännössä on kuitenkin linjattu, että ensihoitotehtävillä ei käytetä julkista valtaa, joten säännöstä virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ei sovelleta ensihoidon tehtävillä viranhaltijoihin eikä työsopimussuhteisiin ensihoitajiin.
Rikoslain rangaistusasteikko ja lainsäädännön suoja on nykytilanteessa riittämätön: Ensihoitajaa kohtaan väkivaltaisesti käyttäytynyttä rangaistaan rikoslain pahoinpitelynormiston mukaisesti. Joissakin tapauksissa ensihoitajan nostama syyte ei ole edes johtanut rangaistukseen.
Päättäjien on astuttava auttajien puolelle ja puututtava väkivaltaan sekä uhkailuun lainsäädännöllisin keinoin. Suomen rikoslaissa oleva epäkohta on korjattava ja laki on päivitettävä vastaamaan nykytilannetta: ensihoitajien ja pelastusalan ammattilaisten kohtaama väkivalta on rinnastettava laissa virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen ja teosta on rangaistava samalla rangaistusasteikolla.
Väkivaltaongelma on ensihoidossa maailmanlaajuinen, ja siihen on jo reagoitu muualla lainsäädännöllisin keinoin. Esimerkiksi Ruotsissa sinivilkkuyhteisöön eli poliisiin, palomiehiin ja ensihoitajiin kohdistuneet vakavat hyökkäykset ovat olleet suuri huolenaihe. Muutama vuosi sitten voimaan tullut lakimuutos kovensi huomattavasti rangaistuksia.
Työturvallisuuden varmistaminen on välttämätöntä ensihoitajien arvostuksen ja alan veto- ja pitovoiman säilyttämisen mutta myös yleisen turvallisuuden ja oikeustajun näkökulmasta. Yhteiskunnan on kannettava vastuunsa ja asetettava nollatoleranssi väkivallalle. Vastuu työntekijästä on luonnollisesti työturvallisuuslain velvoittamana myös työnantajalla.
Väkivalta pitää tunnistaa ja tunnustaa ilmiönä. Sen kitkemiselle pitää löytyä yhteiskunnassa myös lainsäädännöllisiä keinoja. Päivittämällä lainsäädännön vastaamaan tätä päivää ja ensihoidon väkivallan kokemusta kentällä päättäjät antavat viestin: auttajaan ei saa kohdistaa väkivaltaa tai sen uhkaa missään muodossa.
SPAL on vedonnut päättäjiin jo useammalla hallituskaudella ja vaatinut lain päivittämistä. Eduskunnassa vuosina 2018 ja 2020 tehdyt puolueiden lakialoitteet eivät ole myöskään johtaneet lainsäädännön muutoksiin. Uuden hallituksen on vihdoin otettava hallitusohjelman asialistalle rikoslain päivittäminen ja turvattava auttajia lainsäädännöllisin keinoin.
Blogin kirjoittaja Tuula Kukonlehto on Suomen pelastusalan ammattilaiset SPALin viestintäjohtaja.
SPALin jäsenilleen vuonna 2020 toteuttaman ensihoidon väkivaltakyselyn mukaan yli 80 % ensihoitotyötä tekevistä oli kokenut työssään väkivalta- tai uhkatilanteita useita kertoja. Väkivalta ilmenee tappouhkauksina, teräaseella uhkailuna, aggressiivisena käytöksenä ja myös fyysisenä päälle käymisenä. Lähes kaikki kyselyyn vastanneet ensihoitajat ja palomiehet toivoivat sekä parempaa oikeusturvaa että kovempia rangaistuksia väkivallanteoista.